Oon yyber levoton koko ajan, enkä edes tiedä miksi. Haluaisin kaiken tapahtuvan juuri nyt. Minusta on tullut erilainen, olen enemmän hetken ihminen nykyisin. Oon täynnä mielipiteitä, ajatuksia joita kukaan ei voi viedä multa. En anna niiden viedä mua, tappaa mun sisältöö. Tunnen olevani elossani, kertoessani mielipiteeni. Se on jokaisen oikeus, mitä muut on sitä ryöstämään. Mun puolesta, jokainen saa olla mistä tahansa kenestä tahansa mitä mieltä tahansa, kunhan ei loukkaa muita, ei ketään. Mielipiteet pitää osata ilmasta ilman turhaa syytöstä. Siinäkin suunnassa oon muuttunu. Olin ennen liikaa ihmisten vietävissä, nykyisin mä pidän pääni. Mä oon tajunnu, että en voi elää mennyttä enkä tulevaa. Ennen tulevaisuus oli kaikki mitä tarvitsin. Nyt se on tämä hetki. En halua stressata huomisesta, enkä ensi vuodesta. Voisin vaan olla ja nauttia siitä mitä nyt tapahtuu. Tuntuu jotenki, että se on joistakin ihmisistä väärin. Ne ei ymmärrä mun halua elää hetkessä. Mun pitäisi osata kertoa, mitä teen kesällä, mitä teen huomenna, mitä teen kolmen vuoden päästä. Mä teen kesällä kaiken sen, mitä haluan ja mitä tulee vastaan. Mä tiedän, että meen huomenna kouluun, mokaan mun enkun kokeen ja nautin ihmisistä mun ympärillä, stressaan kuten aina, mutta oon onnellinen. Mä opiskelen kolmen vuoden päästä, mä oon varmaan pääsemässä lukiosta pois ja jatkamassa seuraavana syksynä yliopistoon tai ammattikorkeakouluun tai jonnekin, tekemään sitä mistä tykkään. Mutta kaikkiin tuleviin päiviin, tunteihin ja minuutteihin, mä tartun jokaiseen kuin viimeiseen. Mä nautin elämisestä, mä todellakin nautin siitä. Mä nautin auringon säteistä aamulla. Sotkusista hiuksista herätessä. Rannekellon ajan muuttumisesta ranteessa. Musiikista, joka soi mun korvissa. Sateesta, joka pilaa usein kaiken. Kirjoista, oli niissä juonta tai ei. Viimeisestä kuukaudesta peruskoulussa. Niistä sekasista ajatuksista, jotka on mun pään sisällä. Niistä sanoista, joita saan kirjoitettua. Muistoista, joita käyn yksinään läpi. Jokaisesta hengitetystä hetkestä. Elämä on enemmän kuin minä yksin. Elämä on ihmisiä, naurua, kyyneleitä, sadetta, aurinkoa, onnellisuutta, vihaa, rikkautta, köyhyyttä. Elämä on enemmän kuin mikään muu. Se on kaikki me ihmiset yhdessä, me ollaan elämä.
Alusta voi lukee mun ajatuksia ja tunteita, jotenki oon nykysin enemmän sujut itseni kanssa. Tiedän mitä haluan, tiedän mitä mieltä oon asioista. Ja ennen kaikkea, tiedän kuka oon.
Tässä oli nyt tällänen vähä pidempi väli mun postauksesta, en oo kuvannu mitään, enkä tehny mitään erikoista. Eilen käytii porukoiden kanssa kaupungilla ja mukaan tarttu vähä sitä sun tätä. Kuten uusi paita (kuvassa näkyy) h&m:ltä, hintaan 19.90 muistaakseni, pinkki kynsilakka ja korut päättäreihin ja muihin kesän juhliin, aurinkolasit (kuvissa), ja ihana punainen huulipuna, rakkautta<3 Senkin voi nähdä noissa kuvissa. Innostuin kokeilee meidän uuden kannettavan camia ja testailee sen eri kontrasteja, voiko yksin olla hauskempaa? Kuunnella Petri Nygårdin Märkää ja poseerata yksinään?
- Ei voi!
Toivottavasti jokaisella oli hyvä viikonloppu, mä ainakin viihdyin ihan vaan porukoitten kanssa kunnolla pitkästä aikaa. Meidän perhe vaan jotenki yksinkertasesti toimii, mitä nyt äitillä ja iskällä meinaa mennä hermot, kun pikkusiskon kanssa lauletaan autossa millon mitäkin hittiä;)
Mutta nauttikaa teidän porukoista ja kaikista ihmisistä!
Rakkaudella, punaiseen huulipunaan rakastunu Emilia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti