Day 4
Neljäsaamuna valkeni hieman pilvisenä, ja pelättiin että ei tulisikaan lämmintäpäivää. Mutta väärässä oltiin, maanantai oli myös hyvin lämmin, reilusti sen +30 astetta kuten ensimmäisetkin päivät. Päätettiin lähteä ajelemaan hieman pidemmälle järven rantaa pitkin kapeilla teillä, tarkoituksena päätyä Menaggioon. Ensin pysähdyimme parin kylän päässä olevaan Mezzegraan, jossa kävimme katsomassa paikkaa missä fasistijohtaja Benito Mussolini oli tapettu tyttöystävänsä kanssa. Ihastelimme ulkoapäin myös Tremezossa Villa Charlottaa, mutta kalliin sisäänpääsyn takia ei menty sisälle ja puutarhaan asti. Menagiosta löydettiin sitten uima-allas -alue, joka käsitti kaksi uima-allasta ja mahdollisuuden uima Como-järvessä. Ihan lämmintä vettä oli altaassa ja mukava lämpimän päivän jälkeen uida, miinuksena vaan yltiömäisensöpöt uimahatut, joita piti pitää altaassa uidessa. Käytiin myös syömässä ravintolassa, joka oli pettymys suurelta osin, vaikka muuten ruoka on ollut tosi hyvää. Johtuu ehkä siitä, että ollaan tehty sitä suurelta osin itse!
Day 5
Päivä Milanossa, muodin pääkaupungissa. Ja pettymys. Odotukset Milanon kaltaiselta suurelta ja tunnetulta kaupungilta oli suuret, ja ehkä myös siksi pettymys oli suuri. Toisen italialiasen suurkaupungin, Rooman, nähneenä, odotti samanlaisia vanhoja kauniita rakennuksia, lukuisia kävelykatuja ja pieniä putiikkeja. Talot oli kyllä yritetty rakentaa vanhannäköiseksi, koska Milani on pommitettu maantasalle toisen maailmansodan aikana, mutta se oli vain rakennetun näköistä. Talot eivät henkineet sellaista arvoa ja vanhaa kunnioitusta kuin olisi odottanut. Kävelykatuja tavattiin vähän ja jalkakäytävät olivat ahtaat. Ehkä me kierrettiin väärää osaa kaupungista, koska vain yksi turistiputiikki sattui kävelyjemme varrelle, vaikka tulimme juna-asemalta ja palamisimme sinne. Vittoria Emmanuelle II -katu oli ihan kaunis muotikatu, tosin kauppoihin ei turistina tietenkään kehdannut mennä portsareiden vahtiessa ovella. Vain Louis Vuittonin -liikkeessä pyörähdettiin katselemassa uusia muotivirtauksen suuntia. Yritettiin käydä katselemassa Viimeinen ehtoollinen -taulua eräässä kirkossa, mutta kirkko oli kiinni just sillä aikaa päivää. Uusi pettymys taas, koska luulisi yhden Milanon suurimman nähtävyyden olevan auki. Mutta suuri Tuomikirkko, Duomo, ei tuottanut pettymystä. Ulkopuolelta Duomo oli kuin linna, sisältä vähän synkkä, mutta niin vanhojen kirkkojen kuuluukin olla. Sisällä Duomossa oli pienenmpiä alttareita, suurempi alttari monien penkkirivien kanssa, pappien tai muiden arvovaltaisten kirkkojäsenten hautoja. Duomo oli siis suurinpiirtein ainoa mitä voin kehua näkemässäni Milanossa. Comosta muodinpääkaupunkiin pääsi nopeasti alle tunnissa junalla, ja maksoi 24.50€, ja sisälsi 5 aikuistenlippua ja yhden lastenlipun. Junamatkailu ei siis vaikuta kovin kalliilta Italiassa, kehuja siitä! Syötiin myös loman parhaat pizzat tänä päivä, a la äiti ja Noora.
