Kun vain uskallat lakata pelkäämästä, paratiisin saat takaisin

Heippa,
ensimmäisessa kuvassa minun uudet mustat-farkut. Vihdoinki ne tuli, yli kuukauden odottamisen jälkeen. On kyllä niin superhyvät jalassa<3 ja sitten oli kuvaa mun tänpäivän asusta, legginsit, valkoinen toppi, tuommonen tsärpäkepaita, vyö, helppoa ja siihen vielä koruja! Sitten vaan liian suuri toppatakki päälle (tottakai poikien puolelta ostettu!), ja suurensuuri kaulahuivi. Niistä on tehty täydellisen helppo asua. + vihdoin ja viimeinen, vaikka takatalvi vähän tulikin, laitoin taas pitkän talven jälkeen vagabondit jalkaan, ah, rakkautta!

Tämä päivä on mennyt taas matikkaa masentaessa, kiitos ihmiset jotka olette keksineet valtakunnalliset kokeet. Huomenna olis siis sitten matikan vuoro, ja maanantaina enkun ja joskus tulevaisuudessa saksa. Ruotsin on onneksi jo takanapäin.

Oon fiilistelly bussimatkoilla yksinoloa, ja niitä ajatuksia mitä mun päässä on. Todella sekavaa. Mutta kuitenkin niin mua. Oon niin hetken ihminen, että en osaa kuvitella tulevaa. Mulle tulevaisuus on huominen. Ehkä jopa ensikesä saattaa ylettyä mun tulevaisuuteen. Menneisyyden kummitukset kummittelee, mutta en anna niiden vaivata, en pelkää niitä. Ne on osa mua, ne on minä. Tulevaisuus ei ole vielä minua, koska en ole sitä kokenut. Siksi en osaa edes ajatella tulevaisuutta kunnolla. Se on hämärää, vielä ei oo sen aika. Mä lennän, koska olen niin vapaa, mua ette voi kahlita tähän yhteen kohtaan. Elämä on kuin aurinko, kun se hymyilee, säteet yltää jokaisen ylle. Kun hymy on poissa, aurinko nukkuu ja sade raikastaa maan. Niin surukin. Suru kuuluu meidän elämään, se on osa meitä. Miten me voidaan kasvaa ihmisinä, jos me ei koskaan surra? Jos me ei vuodateta kyyneleitä.

Elämä on minun, ja minä annan sen nousta lentoon kuin linnun, joka mut kuljettaa eteenpäin.

Kesä on sen verran mun tulevaisuutta, että en jaksa odottaa sitä. Kesä kun alkaa; peruskoulu loppuu. Ja sain ihanan kesätyöpaikan, täältä, päiväkodin pienryhmästä, siellä olevat lapset on kaikki tosi suloisia. Ja kesänlopuks; Italia, here i come !<3

<3: Emilia